Öisessä metsässä koiran kanssa kävelyllä; lintujen laulu huumaa voimakkuudellaan. Yöllä en saa unta, kuuntelen hiljaista sisäistä puhettani, mietin mitä ajattelu on. Miten erilaista yksin tai dialogissa tai kirjoittaessa, lukiessa. Päivittäin meditoin ja alan hymyillä.
Luen kirjoja.
Vanhenen.

Elämässä tulee aikoja, jolloin joudun siirtymään toiselle tasolle: vakava sairaus, uupumus, läheisen vaikea huumeongelma, ylipäänsä asiat jotka lyövät arjen rikki lupaa kysymättä.
Toisella tasolla kulkiessa pitää luopua monesta asiasta. Oppii löytämään rauhan ajan siivilöityessä juuri käsillä olevaan hetkeen, kaikki muu on epävarmaa. Lopulta siitäkin, mikä ensin näyttäytyi onnettomuutena, tulee arkea. Välillä nauraa, pystyy keskittymään muuhunkin. Mutta ei suunnittele mitään eteenpäin.