Hyvä kirja tuottaa syvää mielihyvää. Viimeksi koin tunteen lukiessani kirjaa Kultapoika ja Smaragdityttö. Ilon lähteenä sattaa olla kielen rikkaus, havainnoinnin tarkkuus, hellyys, jolla kirjailija suhtautuu tarinansa henkilöihin.
Elämäntyöhöni on sisältynyt, ja sisältyy kuunteleminen. Kuunnellessa opettelen jatkuvasti tunnistamaan miten pystyn ottamaan viestiä vastaan, onko siinä jotain, jonka itseltäni salaa torjun. Mutta kykenenkö huomaamaan etten voi kohdata toisessa asioita, joita en ole kohdannut itsessäni?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti